Kun äiti lopulta tajuaa, kuinka tärkeä mopo on nuorelle – yksinhuoltajaäidit poikien kasvattajina
”Siinäpä totesin solmuja googlatessani, että niin vaan yh-äitinä oppii paljon uutta, mitä ei ole osannut aavistaa tai aina niin toivoakaan oppivansa.”
Viesti sai minut hymyilemään. Kyseinen äiti ilmoitti lapsensa ja lapsen mieskaverin Oulun mieskaveritoiminnan kalastustapahtumaan. Oli vain yksi mutta. Siimat olivat edellisen reissun jäljiltä pahasti solmussa. Niiden selvittäminen ei ollutkaan ihan pikku juttu.
Lapsen harrastukset avaavat vanhemmalle uuden maailman
Kuulostaako tutulta? Lapsi kinuaa jotain sinnikkäästi. Tiedät, että se on lapsesi jokakesäinen haave, mutta se teettää sinulta jotain ultravaativaa oheistyötä. Mihin kaikkeen vanhemmuus taivuttaa sinua ja mihin sinun odotetaan taipuvan lastesi toiveiden ja tarpeiden vuoksi?
”Lapseni harrastukset avasivat minulle ihan uudenlaisen maailman. Sähly- ja jääkiekkovarusteiden hankkiminen oli itselle vierasta ja vaati paljon perehtymistä.”
”Aikansa jankkasivat mopon saamista vastusteluistani huolimatta. Sitten jossain vaiheessa tajusin: pitää olla mopo. Tämän täytyy olla erityisen tärkeää, koska jankkaavat sitä niin moneen kertaan eikä muita toiveita enää esitetty.”
Moni vanhempi tunnistaa tilanteen. Kasvava lapsi innostuu uudesta harrastuksesta tai haluaa kokeilla jotakin totutusta poikkeavaa. Harrastusmaksupäätöstä tehdessään vanhempi joutuu puntaroimaan kustannusten ohessa lapsen pitkäjänteisyyttä. Kestääkö lapsen intohimo hetken vai tuleeko siitä osa lapsen elämää? Taloudelliset uhraukset harrastusvälineisiin ja -maksuihin voivat tehdä ison loven yksinhuoltajaperheen talouteen.
Ja mopon mukana tulevat tietysti varaosat.
”Aina tuli jotain paketteja. Ite ne hommasivat ne osat, mutta rahaa paloi mopon korjauksiin tuhottomasti.”
”Minä olen tyytyväinen, kun minun poika harrastaa piirtämistä. Ei tarvi ostaa muuta kuin kyniä.”
Lapsen harrastuksen myötä vanhempi huomaa sukeltavansa maailmaan, josta hän ei ole tiennyt juuri mitään. Pikkuhiljaa varastoon tai eteisen nurkkiin kertyy kalastusvälineitä, mopon moottoreita, jääkiekkosuojia, pyörän vanteita, likaisia ja haisevia vaatteita jne. Lapsen innostus vetää sinutkin mukaansa vai vetääkö?
YouTubesta tulee apuopettaja
”Ja ihan kauheeta kun pojalla on mopo, joka on koko ajan rikki ja on pitänyt opetella sitä korjaamaan. YouTubesta opetusvideoita katsottu ja yhdessä opeteltu.”
Vanhemmuus on usein tasapainoilua sen välillä, mitä kannattaa opetella itse ja missä kohtaa on viisasta pyytää apua tai ostaa palveluita. Lapsen kanssa yhdessä oppiminen voi olla koetun vaivanäön lisäksi myös yhteistä vanhempi-lapsi -aikaa. Joskus oppimien vaatii viitseliäisyyttä, kekseliäisyyttä tai voi joutua altistamaan itsenä sattumuksille.
”Eilen viimeksi joutu rälläköimään lapsen pyörän lukon, kun oli hukannut avaimen. Kaikkeen sitä joutuu. Nauroin, että saa vielä pyörävarkaan uraa harjoitella, kun poltin sormeni samassa rytäkässä.”
Näissä yksin lapsiaan kasvattavien äitien kertomuksissa on paljon huumoria, mutta niiden taustalla näkyy myös jotain olennaista: halu olla lapsille läsnä oleva vanhempi ja halua mahdollistaa lapsille monenlaisia asioita, vaikka ne eivät olisi taloudellisesti mahdollisia eikä itselle tuttuja tai luontevia.
Yksin ei tarvitse osata kaikkea
”11 vuoden kokemuksella voin sanoa, että oppii, vaikka ei niin haluaisikaan. Toisaalta siinä oppivat sekä äiti että lapsi omatoimisuutta ja neuvokkuutta. Ne mitä en ole halunnut opetella, ostan.”
Vanhemmuus opettaa jatkuvasti uutta, mutta yksin lapsiaan kasvattava vanhempi joutuu usein opettelemaan asiat ilman, että vierellä on toinen aikuinen, jonka kanssa vastuu jakautuu. Vanhempi voi tuntea paineita ja riittämättömyyttä. Saako lapseni riittävästi eväitä polullensa?
”Minulla on niin omatoiminen poika, että minun ei ole tarvinnut opetella korjaushommia. Esimerkiksi pyörän renkaanvaihdon hän on opetellut itse. Varmaan YouTubesta on katsonut ohjeita. Paineita ja riittämättömyyttä olen kuitenkin tuntenut siitä, että en pysty tarjoamaan ja opettamaan lapsilleni niin sanottuja ’miesten juttuja’. Nyt poika opettelee niitä itsenäisesti. Sitäkin olen surrut, että pojalta puuttuu miesten ’salaseurat’, joissa miehet jakavat kokemuksiaan.”
Ajatus on pysäyttävä. Kyse ei ole siitä, etteikö äiti riittäisi vanhempana. Riittää. Mutta jokainen lapsi hyötyy siitä, että elämässä on useita turvallisia aikuisia. Erilaiset aikuiset tuovat erilaisia näkökulmia, taitoja ja tapoja olla yhdessä. Juuri tästä syystä vapaaehtoiset lasten mieskaverit voivat olla hyvin merkityksellisiä sekä lapsille että lasten äideille. Oman mieskaverin kanssa lapsi tai nuori voi harjoitella sellaisia asioita, joihin lapsella ei ole mahdollisuuksia omassa arjessaan.
”Minun pojat löysivät koirametsässä olevalta laavulta kirveen ja halkomista odottavia puita. Ihan innoissaan hakkasivat niitä puita.”
Lapset löytävät joskus itse tilanteita, joissa pääsevät kokeilemaan, oppimaan ja onnistumaan. Kaikki merkityksellinen oppiminen ei tapahdu harrastuksissa tai kotona, vaan myös luonnossa, retkillä ja arjen pienissä sattumuksissa. Koirametsän laavulla odottaneet polttopuut tarjosivat kasvaville pojille mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista: käyttää voimiaan, harjoitella uusia taitoja ja kokea, että heidän tekemisellään oli merkitystä. Juuri tällaiset kokemukset vahvistavat omatoimisuutta, itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin.
Mieskaveri voi opettaa uutta
”Olen erittäin tyytyväinen, kun poikani on saanut tehdä mieskaverinsa kotona jotain remppajuttuja. Kerran olivat vaihtaneet mieskaverin kotona ovenkahvat. Oven karmitkin olivat vaihtaneet, mutta ne olivat menneet väärinpäin. Hyvä kokemus pojalleni, että virheitä voi tulla.”
Ehkä tärkein oppi ei ollutkaan ovenkahvojen vaihtaminen. Vaan se, että aikuisetkin tekevät virheitä. Ja että niitä voi korjata.
Mieskaverikursseilla miehet pohtivat usein, että mitä ovat äitien ja lasten hakemuskirjeissä toivotut ”miesten jutut”. Ehkä miesten maailmaan kuuluu monia muitakin ”juttuja” kuin remontti- tai korjausaskareita. Ei kaikkien miesten tarvitse olla moponrassaajia. Eivätkä kaikki lapsetkaan ole kiinnostuneita remonttihommista ja moottorin pärinöistä.
Tärkeintä ei ole osata vaan olla mukana
Oheisissa vanhempien kertomuksissa kuuluu arki sellaisena kuin se on: välillä vaativana, välillä sattumuksien kuormittamana, usein vanhempaa itseäänkin yllättävänä. Huumorin avulla on selvitty monista tilanteista. Harvat meistä osaa kaikkea valmiiksi. Suurin osa oppii matkan varrella – joskus Googlen, joskus YouTuben, joskus toisten vanhempien ja joskus turvallisen vapaaehtoisen rinnalla. Ehkä tärkeintä ei olekaan se, osaatko vaihtaa mopon sytytystulpan, avata siimasolmun tai valita oikeat jääkiekkosuojat. Tärkeintä on, että lapsi tietää aikuisen olevan valmis tukemaan, opettelemaan ja arvostamaan hänen omaa erityistä polkuansa. Se on tunne, joka kantaa pitkälle ja kauas.
Tähän blogiin tarjosivat ajatuksia Oulun ensi- ja turvakoti ry:n mieskaveritoiminnassa mukana olevien lasten äidit.
Raija Lohilahti
Mieskaveritoiminnan ohjaaja
Oulun ensi- ja turvakoti ry